lauantaina, syyskuuta 16, 2006

Ruohonleikkuun filosofia

Viime päivät on ollut yhtä jalkapalloa ja jääkiekkoa vuoron perään. Tänään poikien harjoitukset jäällä, kiekkoa nettiradiosta, huomenna kiekkojoukkueen valokuvaus ja iltapäivällä jalkapalloa stadionilla. Mikäs siinä, antaa olla.

Niin ja huomenna olisi illalla omat kiekkoharjoitukset. Ajankohta on vähän myöhäinen, joten taitaa tällä kertaa jäädä väliin. Harjoituksen jälkeen vaatii kolme tuntia että pystyy nukkumaan. Jos harjoitus loppuu 22:15, yhtälön lopputulos on tuskainen työpäivän aamu.

Leikkasin eilen ruohon pihasta, ehkä viimeisen kerran tänä kesänä. Onneksi en hankkinut sitä omaa sähköleikkuria, kuten suunnittelin - kuiva kesä vei puhdin kasvulta ja leikkaukset minimiin. Tyydyin vanhan kelaleikkurin kitinään.

Syy oman leikkurin hankkimiseen oli pienempi puhdistusvaiva. Taloyhtiön yhteisleikkurit ovat sellaista mallia, jotka pitää puhdistaa aina kahteen kertaan. Ennen ja jälkeen käytön. Yhteistä hyvää hoidetaan siis näin - jätetään hoitamatta. Ei auttanut vaikka joku muutama vuosi sitten kiinnitti huoltokopin seinään lapun jossa luki: "Osta oma leikkuri ja pilaa se! Terveisin nimim. tuplapuhdistuksiin kyllästynyt."

Toinenkin syy oli. Huoltokoppi sijaitsee alueen toisessa päässä ja sinne on matkaa. Ei se laiskuus, vaan ne jalkapallot ja jääkiekot... jalkapallot ja jääkiekot... ajankäytön viimeisellä rajalla.

Ei kommentteja: